Lasten käsistä hienoja FIMO-tuotoksia

Vietettiinpä taas parasta laatuaikaa mussukoiden kanssa! 

Kun länsituuli puhalsi Kivijärveltä useamman päivän, eikä ulkona kovassa tuulessa tahtonut viihtyä, oli hyvä käyttää tuvan suoja FIMO-puuhasteluun. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Samalla tuli testattua kaasu-uunin soveltuvuus FIMO-polttoon. Hyvin sujui, lämpö säädetty minimiin ja vielä hiukan lämmön alennusta aika ajoin avaamalla luukku. 110 asteen kieppeillä lämpö pysyi hyvin.

Mittarina käytin digitaalista lämpömittaria anturi uunissa.

Hienoja koruja ja figuureja saivat mussukat aikaiseksi. Ei ole koruista puutetta ja parit korviksetkin tekivät kavereillensa. Ja figuureista tuli niin ilmeikkäitä että.

Mummin tekeleet vain nämä kaksi

Kynsilakoilla taidetta mussukoiden kanssa

Nykypäivänä niitä löytää - kynsilakkoja lähes kaikissa väreissä. Toista oli ennen mummin nuoruuden aikana, oli vain punaista eri sävyissä ja väritöntä. Halvallakin nyt niitä saa :).

Eilen otettiin lakat esiin ja lakkojen lisäksi leikkiämpärit täynnä vettä, muutama kierrätysjuomalasi, puutikkuja, hammastikkuja ja piirustuspaperia. Näistä tehtiin hienot tuunatut juomalasit, taidetaulut ja lopuksi tulivat sormien ja varpaiden kynnetkin lakattua iloisilla väreillä:)). Tänään ovat mummin mussukat luvanneet lakata mumminkin varpaankynnet juhannuksen kunniaksi.

   

Heinäseipään uusiokayttö - taas uusi 'innovaatio'

Nuorisopa keksi taas uuden erilaisen elämän heinäseipäälle!

Mölkkypalikat syntyivät kädenkäänteessä, vain jiirisahaa tarvittiin. Mökin lautavarastosta syntyi myös tyylikas kantopakkaus. Enää puuttuu palikoiden numerointi - joko suurennuslasilla tai kolvilla poltto.
Huolellinen pakkaussuunittelu mahdollistaa myös mölkkyjuomien kuljetuksen itse mölkkypaikalle :)
Hyvä juniorit!

Vanhat veitsi-, haarukka- ja lusikka-aarteet

Näitä aterimia ei sitten raaski, eikä kaikkia voikkaan, taivutella. Jotkut Isovanhempien veitset ovat niin kuluneita, ettei osaa kuvitella, millaisia pettuja niillä on leikattu. Kauniisti hapettuneena siinä ovat myös M&BN -kaiverretut - varmasti häälahjalusikat. 

Veikko-enon pitkäsiimaloota elää nyt jo kolmatta elämää. Kalastukseen siis itse tehty ja kun siimat ja koukut haurastuivat, tuli lootasta pihalintutaulu muutamalla 'pulu'känkkäränkällä, jäkälällä ja kanervankiekuroilla.  Nyt hain kehyksiä näille ruokailuvälineaarteille, ja kas, mikä siihen paremmin sopikaan kuin enon omin käsin tekemä siimalaatikko :)

Harmaa lauta - luonnetta löytyy

Harmaassa laudassa on sitä jotakin. Jokaisella laudanpalasella on oma elämänkaarensa ja sen mukanaan tuoma oma luonne. Jokainen lauta on oma persoonallinen yksilönsä. Useimmat niistä ovat uhmanneet pohjolamme tuulia, aurinkoa, sateita ja tuiskuja, joku ovat lionneet järvivedessä vuosikausia - kovan tien ovat siis useimmat kulkeneet. Siksi on kiva antaa niille uusi, erilainen elämä. Tällä kertaa grillikodan 'sisutushelminä'.

Mitä persoonallisempia laudat ovat, sitä hienompia. Rispaantunut pääty, ruosteisen naulan reikiä, ruosteisia naulankantoja, vanhaa maalin hilsettä, oksanreikiä. Kaikilla näillä yksityiskohdilla on oma roolinsa ja stoorinsa. Kunpa vain kaiken tietäisi.

Kun vielä yhdistetään settiin vanhoja lusikoita ja haarukoita (veitset tuntuvat olevan liian jäykkiä taivutettavaksi), tuntuu siltä, että tässä vaalitaan isovanhempien perintöä. Kuinka monet vellit ja läskisoosit kullakin ikivanhalla ruokailuvälineellä onkaan nautittu - ja ketkä kaikki niillä ovat syöneetkään?

Pikkaraiset poronsarvet ovat sitten oma lukunsa. Nämä tässä jutussa on ostettu Koparan porotilalta Pyhä-tunturin kuopeelta pari vuotta sitten.

Eikun tiimi työhön..siis me and my 'honey' :) :) !

Laudoista 'taulu', lusikat vääntöön ja ruuvinväännin töihin. Kiva kun missään ei tarvi olla speksien kanssa niin tarkka. Mitä huolettomampaa asettelua, porailua ja ruuvailua, sitä parempi lopputulos. Tällä kertaa syntyivät grillikotaan grillausvälineiden teline ja pikkuisista poronsarvista naulakot. Oli muuten tosi erikoinen haju, kun smirgelillä yritin muotoilla poronsarvien tyviä, jotta ne saisi ruuvatuksi lautaan oikeaan asentoon.

Mummi sai lahjaksi taas uuden mussukan - kiitollisuudella ei ole rajaa!!!!

Voiko maailmassa olla mitään täydellisempää kuin pienet sormet ja varpaat, hienoiset hiustupsut ja korvannipukat, ihmettelevä katseen pilkahdus, kuin kysyen minne minä olenkaan tullut? Ei voi.

Niin..tämän ihanampaa asiaa ei maailmassa ole! Kiitos että tulit iloksemme ja valoksemme pikkuinen prinsessa 2.6. 2015 ❤️. Kiitos myös äidillesi ja isällesi ❤️.

Runoilu kun ei ole oma taitolaji, niinpä etsiskelin netistä tunnelmiini sopivaa runonpätkää, ja sellainenhan löytyi birgitmummun blogista.

http://birgitmummu.vikki.fi/Mummoilu/Runonurkka.htm 

Otin vain oikeuden muuttaa sanan 'isoäiti' sanaksi 'mummi'. Toivottavasti Birgit-mummi hyväksyt tämän :)

Mummin osa on muistaa

lasten laulut, itkut ja naurut,
eläinten äänet, satujen salat, 

menneet ilot ja surut,
elävät ja kuolleet sukujen luvut 
ja millaista oli olla lapsi.

Mummin täytyy osata kontata, 

kengännauhat solmia, 

pitää kädestä, ääniä matkia,
kuunnella sydämellään,  
viedä vastuullaan rajoille

ja olla aikuisena lapsi.

Mummin osa on vain olla läsnä 

sylinä, rakkauden muistina,
tehdä sydämeen polkuja,
jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja 

virtaavat pienistä puroista suuriksi.

Mummin osan saa lahjaksi.
Se on ikuinen lahjamatka, 

joka antaa elämälle jatkuvuuden 
kulkea yhdessä uuteen päivään
ylittää inhimillisyyden siltoja ja 

nähdä sydämen silmin.

Linnuille auringonkukan siemeniä, hiirulaisille suklaata ja saippua

Kyllä on taas linturavintolassa riittänyt asiakkaita. Harvase päivä pitää lisätä lintulaudalle lisää auringonkukan siemeniä. Viime lopppukesän käymäni hiirisodan jälkeen kyllä hieman mietimme, laitammeko pihalle lintulautaa ollenkaan. Josko se oli syynä hiirulaisten läsnäoloon ja kiukuttavaan rapinaan korvan juuressa lattian alla aina hämärän tullen. No ..'lattiakolistelun ',  'valohoitoyritysten', erilaisten hajua antavien aineiden ja hiirenloukkujen kokeilun jälkeen sain pyydystettyä kolme otusta ja talo hiljeni :) Lintujen seuraaminen on kuitenkin niin ihanaa, että kaiken uhalla anoimme lintulaudan olla mökkipihalla, tosin paikkaa vaihdettiin paremmin kuistille näkyvään kohtaan.

Moninainen ollut lintulajisto, joka laudalta ruokaa hakee...peippo, viherpeippo, siepot, sinitiainen, talitiainen ja tänä kesänä melko valtaapitävä punatulkku. Näiden liverrykseen kun kun lisätään laulu-, räkätti- ja mustarastaiden sekä satakielen laulu, rantasipin tiritys ja tyllin piipitys, tikan koputtelu ja metsäkyyhkyn kujerrus, on konsertti melkoinen, etenkin varhaisina aamun tunteina. Mikä on tallustellessa pikkulaan aamup:lle aamun sarastaessa tässä ihanassa 'musiikissa' ihurmaavalta alkukesältä tuoksuvassa mökkipihapiirissä. Vesi- ja muista isommista linnuista puhuttaessa on pakko mainita tuo kuikka, niin komea lintu että! Ku-kuiiiik - usein ensimmäisenä toivottamassa tervetulleeksi keväiselle Kivijärvelle!!! Ensimmäinen vesilintupoikue nähtiin eilen. Erilaisia rantanäytöksiä meille suovat sorsat, sotkat, koskelot, härkäuikut..joutsenet ja valkoposkihanhet harvemmin. Lokkeja on niin montaa lajia, että meikäläisen on niitä mahdoton oppia..jos joskus painan piirteitä mieleen, niin seuraavassa vaiheessa jo ne unohdan. Tiiroja ilmestyy silloin tällöin näköpiiriin. Häiriköt: korpit, haukat ja varikset saavat usein kovaa kyytiä lokeilta ja tiiroilta. Ja kuk-kuu...käki se siellä ja täällä kukkuu..takametsässä, Kuhasenpäässä, Arkaissaaressa...monta onnen vuotta!
.

Heti muutaman päivän lintulaudan siirtämisen jälkeen aamusella pongasin sitten ensimmäisen hiirulaisen lintulaudan alla maassa. Viimekesästä viisastuneena päätin heti ryhtyä hiirisotaan. Kysehän ei ole pikkuriikkisistä ihkuista päästäisistä, vaan mökin rakenteisiin mahdolisesti kotiutuvista häiriköistä. Siispä viritin meidän minkkipyydyksen sisään (jotta pikkulinnut eivä joudu loukkuun tai ettei Otto-koira saa näpäytystä kuonoonsa) kaksi Super Cat -hiirigiljotiinia. Syötiksi puristin suklaata, joka on kuulemma houkuttelevampaa hajultaan kuin juusto. Jo toisena aamuna tämä viritelmä tuotti tulosta...good bye uros hiiru..nyt on ainakin yksi spermapankki vähemmän lähimaastossa. Netistähän niitä neuvoja aina löytyy..Englannista on tulossa paketti Iris Spring Original -saippuaa, jota aijon pilkkoa ja sijoitella kriittisiin paikkoihin, haju on kuulemma tosi hyvä karkotin. Ei tepsi ainoastaan hiirille vaan myös muille jyrsijöille ja jopa peuroille etc.. Mistään Suomalaisesta nettikaupasta ei tätä vanhaa saippuaruotetta löytynyt, joten siksi käytin lähintä toimittajaa -  in UK. Pitää hakea paketti tänään postista ja haistella :)

SuperCat on kätevä, helppo virittää ja herkkä.

Let's try this world famous 

odour :)